top of page

All My Yesterdays "Hille"

Rotu: englantilainen täysiverinen
Korkeus: 172cm
Väri: ruunikko
Sukupuoli: tamma
Syntynyt: 16.01.2017

Ikä, ikääntyminen: 11, satunnainen
Taso: Helppo B, Re 80cm (koulutetaan)

Painotus: Esteratsastus(entinen risuestehevonen)

Kasvattaja: Parker McKenzie (evm)
​Omistaja: VRL-14793 Eeva
​Id: #22322

Hoitaja(t): ei oteta tällä hetkellä

All My Yesterdays, eli tutummin Hille, on varsinainen tulisielu. Sen kanssa kyllä pärjää, ja välillä tamma saattaa antautua jopa pidempäänkin rapsutushetkeen. Se ei liiemmin välitä ihmisistä suuntaan tai toiseen. Sille on siis ihan sama, vaikka joku tulisikin harjailemaan tai ruuvaamaan hokit kenkiin kiinni. Mikään hoitotoimenpide ei yleisesti ottaen koidu ongelmaksi, mutta Hille on toisinaan hieman malttamaton. Sille saattaa iskeä tarhassa, karsinassa tai harjatessa tylsyys, jolloin tamma ei malta pysyä maan tasalla. Toisinaan lastaushetkeen saattaa kulua pidempi tovi, jos kaveri ei kävele traileriin ensin. Kiltti hevonen se kuitenkin on ja aivan mahdottoman luotettava, koska ei säiky tai epäröi koskaan.

 

Tämän kanssa ei kuitenkaan turhia höntsäillä. Hille tykkää mennä suoraan asiaan. Laukkahevosen historiansa (historiateksti alempana) myötä se rakastaa juoksemista ja on luonteensa puolesta todellinen laukkahevonen. Kuitenkaan Hillen vauhti ei riittänyt viemään sen uraa risuestekilpurina pidemmälle. Hille osaa jo hyvin kaikenlaisia asioita ratsain, mutta sen kärsivällisyys ei aivan riitä aina kaikkeen. Ratsukoulutus on hyvällä mallilla ja sillä voi jo hypätäkin.  Jo koostakin voi päätellä, että Hillellä on valtavan isot liikkeet, mutta niissä on siitä huolimatta mukava istua. Hillen laukka on kuin keinuhevosella ja ravi on ainakin kaksi metriä korkeaa, mutta pehmeää. Koulutunneilla se kiihdyttelee jatkuvasti ja yrittää juosta alta. Lähinnä se on elementissään rata- ja maastoesteillä, joissa sen menohaluja ei tarvitse niin paljoa hillitä. Kouluratsun tavoille Hille oppii päivä päivältä enemmän, eikä se todellakaan mikään toivoton tapaus ole. Hillellä kyllä riittää lihakset askelten kokoamiseen, eikä tammalla ole tapana sekoilla askelissa. Asenne vain meinaa olla Hillen koulu-uran tiellä.

 

Vaikka Hille kuumuukin jo pienillä esteillä melkoisesti, se pysyy kyllä käsissä, vaikka tammaa saa melkoisesti rauhoitella. Se nauttii hyppäämisestä ja onkin erittäin luotettava, koska suorittaa varmasti aina radan loppuun asti ylittäen kaikki esteet. Kuitenkin selkäänsä Hille vaatii äärimmäisen taitavan ja rauhallisen ratsastajan, joka ei anna tamman lähtä omia matkojaan. Hillellä on estetreeneissä tapana kerätä kierroksia, joten sen kanssa on turha jäädä ympyrälle hiljentelemään. Vaatii rohkeutta hypätä hevosella, jonka kanssa joskus on vain suunnattava esteelle, vaikka vauhti tuntuisikin lujalta. Hille hyppää hienosti ja hyvällä tekniikalla, kunhan sen menohaluja maltetaan tarpeeksi. Ilmavaraa tamma jättää esteisiin hurjasti, joten tämän kanssa päästään vielä varmasti korkeille radoille.

 

Maastossa Hille on reipas ja valpas, mutta varsin pomminvarma ratsu. Se ei pelkää vastaantulijoita ja suoriutuu epätasaisemmistakin poluista hyvin. Kuten esteilläkin, maastossa tammalta löytyy vauhtia vaikka muille jakaa, eikä sitä saa säikähtää. Hille on silti turvallinen ja pysähtyy kyllä, kun käskee toisenkin kerran. Uimaan ja vesilätäkköihin Hille kyllä menee ja kovasti läiskytteleekin.

Kirjoittanut Eeva VRL-14793

Suku

Infoboksi:

-Hille on Maarian yksityishevonen.

-Ei tee tuntitöitä.

-Loimi tarhaan sateella ja tuulella.

-Bootsit tarhaan aina.

takkula_ruunikko1a c. VRL-09562.jpg
takkula_ruunikko1c. VRL-09562.jpg

Tämä on virtuaalihevonen. © VRL-09562

Sijoitukset

KRJ

00.00.0000, luokka, tapahtumapaikka, 0/0

ERJ 
00.00.0000, luokka, tapahtumapaikka, 0/0

KERJ

00.00.0000, luokka, tapahtumapaikka, 0/0

Katso laukkasijoitukset täältä.

Kuvagalleria

© VRL-09562

Historia, kertojana Maaria

Hille syntyi laukkahevoseksi ja päätyi omistajalle, joka oli kokematon laukkahevosten suhteen. Hille asui Yhdysvalloissa ja omistaja oli antanut Hillen koulutuksen ja kisaamisen täysin valmentajan käsiin. Hillen vanhemmat olivat periyttäneet aiemminkin vain heikkoja juoksijoita, mutta hyvän hyppykapasiteetin omaavia hevosia. Tämä sopi myös Hilleen. Tamman valmentaja oli kuvaillut sitä sanoin haastava, laiska, lapsenmielinen, ilkikurinen, typerä ja hidas, mutta lopulta oli nähnyt siinä myös potentiaalia. Olihan Hille todella rohkea, sydämeltään laukkahevonen, todella kilpailunhaluinen ja kaiken kukkuraksi hyväsydäminen. Ja tämän minäkin näin Hillessä. Olin jo kauan miettinyt oman estehevosen hankkimista, mutta en ajatellut löytäväni mitään näin paljon kokenutta. Kun kuulin Porissa majailevasta hevosesta, joka oli risuestehevonen mitä koskettavimmalla taustatarinalla, halusin heti käydä katsomassa tammaa. Se oli kaunis, ja siitä kerrottiin, että mahdollisuuksia olisi vielä este- tai kenttähevoseksi. Myynti-ilmoituksessa kerrotiin myös rehellisesti, että valmentaja oli kilpailuttanut Hilleä aivan liikaa ja heti omistajan kuultua tästä tamma oli siirretty pois Yhdysvalloista. Viimeiset vuodet tamma oli ollut kevyellä käytöllä, mutta sitten minä astuin kuvioihin ja päätin ostaa ensimmäisen aivan ikioman hevoseni.

Kun kävin koeratsastamassa Hillen, yllätyin suuresti, miten haastava tamma oli. En tiedä, mitä sitten olin unissani odottanut, mutta totuus valkeni minulle. En pääsisi vielä hyvään toviin kisaamaan kunnolla. Tämän kanssa en selviäisi edes helposta kouluradasta. Käytöstavatkin olivat melkoiset. Matkustin sitten takaisin Haapavedelle ja keskustelin Eevan kanssa, antaisiko hän pientä alennusta tallipaikasta ja auttaisi minua tulevan projektin kanssa. Ja tietenkin vielä Hilleäkin hyväsydämisempi Eeva toivotti Hillen hymy suulla tervetulleeksi tallinsa asukkaaksi. Niimpä tein lopullisen ostopäätöksen.

Alkuun Hillen kanssa oli vaikeuksia lastaamisessa, kengittämisessä ja välillä jopa taluttaessa. Tamma oli rauhaton, eikä oikein suostunut yhteistyöhön. Eevan ja Elviiran kanssa kuitenkin aloimme totuttaa tammaa meidän tavoillemme, meidän hevosethan ei tällaisissa perusasioissa pelleile. Hille on muutenkin rohkea hevonen, joten pian kävikin ilmi, että Hille oli temppuillut meille tylsyyttään. Nykyään tamma onkin jo kuin pieni lapsi päiväkodissa. Jokainen tehkööt siitä omat päätelmänsä.

Kirjoittanut Eeva VRL-14793

Päiväkirja & valmennukset

 

00.00.0000 pk-merkintä, kirjoittanut

22.04.2020 estevalmennus, kirjoittanut omistaja, kertojana Maaria

Eeva piteli Hilleä kiinni kiivetessäni selkään. Tamma oli jo oppinut seisomaan hyvin paikallaan, mutta eihän tuosta ikinä tiedä. Maneesiin oli kasattu muutama este ympäriinsä ja lähdin kävelemään niiden sekaan. Hille pyrki kovasti eteenpäin, mutta annoin sen silti kävellä täysin pitkillä ohjilla. Käynti tuntui samalta kuin monesi ratsastuskouluhevosella vasta tunnin viimeisillä minuuteilla.

 

Keräsin ohjat Eevan neuvoessa minua tekemään loivia kiemuroita ja taivuttelemaan Hilleä kumpaankin suuntaan ravissa. Lähdin keventämään ja yritin pitää tahdin mahdollisimman hitaana, mikä onnistui hyvin. Hille väisteli ohjastuntumaa yrittäessäni saada tamman ohjien ja pohkeiden väliin.

"Nosta käsiäsi vähän ja vaadi siltä enemmän. Yksinkertaista", Eeva sanoi. Luotin häneen ja otin kovemman asenteen hevoseeni. Hille alkoi kiemurrella hieman, mutta tuin sitä sisäpohkeella ja lopulta tamma suoristui ja antoi periksi. Rapsutin sitä hieman, ja heti pakka meinasi taas levitä käsiin.

"Nyt näyttää hyvältä, joten otetaanhan vielä vähän laukkaa ympyrällä. Älä hellitä ollenkaan, vaan jatka samalla tavalla", Eeva sanoi maneesin reunalta. Istuin alas, annoin puolipidätteen ja siirsin sisäjalkaani aavistuksen verran eteen. Saman tien Hille nosti laukan ja lähti kovaa vauhtie eteenpäin. Käänsin sen ympyrälle ja istuin tiiviisti satulaan. Tamma hiljensi, ja kehuin sitä. Laukka alkoi tuntua hyvältä ja Eevakin kehui ratkaisujani.

 

Verryttelyesteinä toimi pienet ristikot ympyrällä ja lävistäjällä. Ympyrällä oli aluksi kovaa hakemista tahdin kanssa, mutta lävistäjän ristikolle tuli heti kivoja hyppyjä. Hille oli innoissaan, mutta malttoi odottaa minua - vähän enemmän kuin normaalisti. Eeva antoi hyviä vinkkejä ympyrälle ja pyörimme siinä monta kierrosta, vaikka sellaisesta Hille juuri eniten kuumuukin. Eeva totesi vain, että ei me voida hevosen armoilla mennä.

 

Verryttelyn jälkeen annoin Hillen kävellä hetken ja pääsin itsekin levähtämään. Minähän tässä sen rankan työn tein, kun Hille vaan paineli menemään. Eeva siirteli esteitä (voi mahdoton hänen energiaansa antaa kaikkensa oppilaille) pieneksi radaksi, jossa oli 60cm korkuisia pystyesteitä ja okseri. Eeva neuvoi reitit minulle, ja lähdin ratsastamaan. Hille kauhoi ilmaa kavioillaan, kun laskin askelia ensimmäiselle esteelle ja istuin tiiviisti satulassa. Yksi. Kaksi. Kolme. Kädet rennoiksi. Hyppy. Hille hyppäsi juuri osoittamastani paikasta, eikä yhtään aiemmin. En voinut mitään itselleni, vaan huudahdin ääneen: "Hyvä!" Keskitin huomioni seuraavalle estelle ja valmistelin jälleen huolellisen lähestymisen, joka onnistui. Seuraavana okseri. "Odota kärsivällisesti, vaikka Hille ampaisisi kauheaan laukkaan", Eeva neuvoi. Hän rauhoitteli hevosta puheella. Käänsin lyhyeltä sivulta kohti okseria, ja kuten Eeva oli ennustanut, Hille lukitsi heti esteen. Se ei tullut yllätyksenä, mutten mahtanut tammalle mitään, ja se sai tilaisuuden ottaa ohjat käsiin. Roikuin mukana ja pidätin kovasti okserin jälkeen. Hille rauhoittui hieman, mutta seuraavallekin esteelle tuli hieman huono lähestyminen. Enää viimeinen este jäljellä. Nyt kaikki peliin. "Joo, joo", sanoin tammalle hitaasti. Laskin tahtia, enkä päästänyt sitä kiihtymään. Hyppy pystyesteellekin oli ihan hyvä ja hallittu.

 

Eeva nosti esteet vielä 80cm korkuisiksi. Olin hypännyt sen korkuista rataa Hillellä vain pari kertaa, joten keskityin kaikkeen tekemääni täysillä. Laskin hiljaa ääneen askeleet jokaiselle esteelle, vaikka suunniteltu hyppypaikka ei joka kerta toteutunut. Vauhtia oli liikaa, mutta kyllähän silläkin tavalla yli pääsi. Radan reiteistä tuli hieman kiireiset, mutta muuten ei ollut suurempaa ongelmaa. Hille kyllä kuunteli minua, mutta en tainnut vaatia siltä tarpeeksi. Eeva sanoikin, että ensi kerran tavoitteena on jokin kontrollitehtävä, jotta löydän sen yhteisen vaihteen Hillen kanssa. Olen tottunut hyppäämään vauhdikkailla hevosilla, joten aina en edes huomaa, että maltillisemminkin voisi ratsastaa.

 

"Tuo oli vähän tuollaista, mutta ensi kerralla kokeillaan ysikympin rataa", Eeva sanoi lopuksi. Naurahdin, koska luulin sitä vitsiksi...

bottom of page