Jasmiina
Rotu: suomalainen puoliverinen (FWB)
Korkeus: 158cm
Väri: ruunikko
Sukupuoli: tamma
Syntynyt: 6,7.2013 Suomessa
Ikä, ikääntyminen: 8, satunnainen
Taso: Vaativa B, Re 120cm, CIC2
Painotus: Kenttäratsastus
Omistaja: VRL-14793 Eeva
Rekisterinumero: VH19-031-0137
Hoitaja(t):
Jasmiina on kotiutunut hyvin Ratsastuskeskus Eevaan ja näyttää tykkäävän työstään. Se on energinen ja seuranhaluinen. Jasmiina onkin selvästi fiksu tyttö: vaikka välillä kummalliset asiat saattavat jännittää, ei se turhia säntäile ympäriinsä, vaan rauhassa katselee ja tutustuu. Sen selkään uskaltaa laittaa kaikentasoisia ratsastajia. Aina ei näin kuitenkaan ole ollut.
Jotkut saattavat muistaa, että Jasmiina oli aivan eri hevonen saapuessaan tallillemme. Ensimmäisen kuukauden aikana vain Eeva ratsasti sillä ja opetti sitä tallin tavoille. Ehdittiin jo ajatella, ettei tästä ikinä tule tuntiratsua.
Lopulta Jasmiina alkoi ymmärtää, että täällä sitä kohdellaan hyvin. Maneesin ovi ei ollut villipeto eikä metsästä hypännyt ikinä hirviöitä ratsastuskentälle. Pitkän työn jälkeen homma oli vihdoin hoidettu ja Jasmiina siirtyi askel kerrallaan tekemään enemmän tuntitöitä. Se kiintyi hevostovereihinsakin aika lailla, etenkin Isabeliin. Vaikka Jasmiina tekee töitä tuntihevosena, on se samaan aikaan Eevan kenttäratsu. Jasmiinaa ollaan kutsuttu myös "Eevan mussukaksi", kun tallinomistaa näyttää kiintyneen tähän tammaan aika kovasti.
Jasmiina heijastaa ihmisen tunteita kovasti itseensä. Jos hoitaja jännittää, jännittää Jasmiinakin. Sen kanssa kaikki hoitotoimenpiteet kuitenkin onnistuvat hyvin, jos hoitaja suhtautuu niihin rauhallisesti, eikä hämmenny siitä, jos Jasmiina hieman häseltää. Traileriin meneminen on joka kerta yhtä iso tahtojen taistelu, johon kuluu lähes kokonainen porkkanapussi.
Jos ratsastaja ei pysty renotutumaan selässä, ei varmasti kuulu Jasmiinaltakaan muuta kuin kaula korkealla juoksemista. Jasmiina on ratsastaessa kuuliainen ja hyvin herkkä istunnalle. Sillä on mukavan pehmeät askeleet ja se on todella luotettava. Esteillä Jasmiina kaipaa ratsastajan tukea ja ää helposti tuijottelemaan puomeja, jos ratsastaja ei ole itse menossa täysillä yli. Sillä onkin melkoinen maine tallin nopeimpana kieltäytyjänä. Jotkut uskatavat väittää, että se saattaa muuttaa mieltä vielä osa jaloista ilmassakin. Varman ratsastajan kanssa Jasmiina kuitenkin menee yli kainenlaisista esteistä ja on mukava ratsu maastoesteilläkin.
Maastossa Jasmiina kuumuu, mutta menee muuten ihan kiltisti. Sillä voi maastoilla yksin ja porukassa ja jonon ensimmäisenäkin Jasmiina on kelporatsu.
Kirjoittanut Eeva VRL-14793
Suku
Hoito-ohjeet hoitajalle:
-Älä ota/jätä yksin talliin tai tarhaan.
-Ratsastus max. 2 kertaa viikossa.
-Esteitä korkeintaan kerran viikossa.
Tämä on virtuaalihevonen. © Vapaasti by AK
-
SukuselvitysI. Sinfioti oli komea 148cm korkea ruunihallakko vuonohevosori. Sino oli luonteeltaan rehellinen, jopa kuvailtu hieman ruunamaiseksi käytöksensa puolesta. Kilparadoilla se käyttäytyi kun olisi kotonaan, toisinaan se oli huono homma, sillä siitä tuli hieman tahmea ratsastaa. Osaavan ratsastajan kanssa se kuitenkin pärjäsi ja väläytteli hienoja askellajejaan. Kouluratsastus oli orin ehdottomasti vahvin laji, mutta hienosti se pärjäsi myös valjakkoajossa. Sen lempipuuhiin kuului ehdottomasti omistajan ärsyttäminen pienillä tempuilla. Ii. Oddleif oli ruunihallakko 147cm korkea menestyjä. Leifillä oli tapan ottaa niin rennosti karsinassa tai tarhassa, että se näytti koomassa olevalta. Se aiheutti monia sydämentykytyksiä sen takia omistajalleen. Vaikka voisi kuvitella, että Leif oli laiska torkkuja, kisaradoilla siitä kuoriutui oikea hurmaava kisaponi. Sen uraan kuului hienoja cup-voittoja kouluratsastuksessa ja vajakkoajossa. Sillä oli muutamia varsoja, jotka myös menestyivät kisaradoilla. Loppuelämän kodissaan se toimi opetusmestarina pienellä yksityistallilla nuorelle lupaavalle ratsastajan alulle. Iii. Njorthrbiart oli voikohallakko 149cm korkea kiiltokuvaponi. Se toimitti näyttelyponin ja kouluratsun virkaa. Kaikki halusivat ratsastaa sillä sen kiltin luonteen ja hyvän ratsastettavuuden takia. Jori oli niitä hevosia, jotka painavat turpansa sun kainaloon herkkujen ja rapsutusten toivossa. Aina hyvin hoidettu kaviosta korviin asti ja parhaissa varusteissa. Jori kuului rikkaalle perheelle, jossa sitä hemmoteltiin ja sillä oli aina kaikki uusimmat varusteet. Se pärjäsi hyvin esteillä ja koulussa mutta myytiin eteen päin, kun tyttö halusi pärjätä isommissa luokissa. Jori päätyi pienelle ratsastuskoululle, jossa se toimitti ratsun virkaa melkein 5 vuotta ennen kuin se lopetettiin jalkavaivojen takia. Iie. Ingdora oli ruunihallakko 143cm korkea äksyilijä. Varsasta asti Inga oli hieman äkäinen, eikä koskaan ei saatu tietää, mikä tamman teki semmoiseksi. Ehkäpä se oli upotettu sen luonteeseen syvälle, eikä se lähtenyt kouluttamallakaan pois. Sillä kisattiin ja se menestyi ihan kohtalaisesti, mutta kukaan ei sillä halunnut mennä. Se myytiin ja myytiin ja myytiin kunnes päätyi norjalaiselle kasvattajalle, joka päätti teetättää sillä varsan hyvän luonteen omaavalla orilla Varsa rauhoitti tamman ärhäkkää luonnetta. Se hoiti varsat aina hellyydellä ja lempeydellä. Valitettavasti tamma menehtyi lopulta varsoessaan. Ie. Fanndis oli voikonhallakko 144cm korkea siitostamma. Fanni kilpaili nuorena kouluratsastuksessa ja teki vaikutuksen moniin ratsastajiin menevällä luonteella ja yritteliäisyydellään. Kisauran jälkeen se teki tunteja ratsastuskoulussa monen lapsen lempiponina. Ratsastuskoulussa majaillessaan sillä tehtiin kolme varsaa, toivoen niiden olevan emänsä kaltaisia. Iei. Aricin oli ruunivoikko valjakkoponi. Cin oli luonteeltaan hyvin omalaatuinen. Jonain päivänä se saattoi olla kiltti kuin enkeli, mutta seuraavana päivänä saattoi se olla täysin vastakohta. Kilpailuissa menestyi ainoastaan silloin kun sillä oli hyvä päivä menossa, joten osallistuminen oli aina omanlainen riskinsä. Sillä teetettiin kolme varsaa joista yksi peri isänsä luonteenpiirteitä hyvin vahvasti. Kisauran jälkeen sen elämä oli hyvin leppoisaa ja se muutti asumaan pienelle vaellustallille, jossa teki töitä silloin tällöin. Lopulta ori lopetettiin jatkuvan kaviokuumeen takia. Iee. Embla oli hiirakko 142cm korkea kouluratsu. Bla oli on nimestäänkin selväksi käyvä hyvin tylsä tamma. Se ei kerta kaikkiaan välittänyt mistään tai kestään. Sille riitti kun sen eteen tuotiin ruokaa ja jos joku harjasi sitä. Kouluratsuna se oli myös vältävä. Se kyllä liikkui eteenpäin jos siltä jaksettii pyytää tai se saatiin innostumaan. Esteratsuna sitä kokeiltiin mutta sen vauhti ei ihan riittänyt esteiden yli. Useimmiten se päättyi niin, että ratsastaja hyppäsi ilman hevosta. E. Dagnia oli voikonhallakko 144cm lempeä moniosaaja. Niia oli luonteeltaan lempeä kaikkien kaveri joka rakasti rapsutuksia ja herkkuja. Se antoi kaikkensa ihan sama oliko selässä aloittelia vai kokenut ratsastaja. Moniosaajana se hyppäsi, meni koulua ja kulki kärryjen edessä. Tamma hyppäsi ratana 80cm ja meni aina sillä asenteella, ettei periksi anneta eikä mikään este ole liian suuri ylitettäväksi tai ohitettavaksi. Kouluratsastuksessa Niia o linöyrä ja omalla moottorilla kulkeva. Kärryjen edessä se köpötteli ja väläytteli hienoja askeliaan yleisölle. Se rakasti kaikenlaista huomiota ja esiintyi yleensä vielä paremmin isomman yleisön edessä. Ei. Alberich oli ruunivoikko 147cm menestynyt kouluratsu joka jätti jälkeensä kuusi upeaa varsaa. Luonteelta Albe oli itsekäs oman tien kulkija, joka ei paljon välittänyt ihmisitä eikä muista hevosista. Se viihtyi parhaiten tarhassa omassa rauhassa ja tallissakin mieluiten kauimmaisessa nurkassa. Oman hoitajan ja ratsastajan kanssa se tuli toimeen ihan hyvin, kunhan ei joutunut turhanpäiväisten lässytysten kohteeksi. Kisapaikoilla se lämmiteltiin mieluiten alueen kauimmaisessa nurkassa tai pienellä kävelyllä lähialueella. Eii. Arngeir oli voikonhallakko 149cm vilkas oripoika. Joka kerkesi jättämään jälkeensä kaksi varsaa ennen onnettomuutta. Luonteeltaan Arn oli vauhdikas ja energiaa pursuava pakkaus, eikä keneltäkään jäänyt epäselväksi milloin se oli paikalla. Sen selässä ei oikein viihtynyt kukaan, sillä se yritti aina keksiä jonkinlaisia temppuja päästäkseen pois tilanteesta kuin tilanteesta. Kuitenkin sellaisen ratsastajan kanssa, jolla oli hyvä huumorintaju ja tasapaino, ori jopa saattaa taipua koulukiemuroihin tai hypätä esteen yli. Yllättävää kyllä Arn päätyi luoneetsaan huolimatta kisakentille ja jopa sijoittui muutamia kertoja. Eie. Vaetilda oli rautiaanhallakko 143cm korkea kaikkien lasten lempiratsu. Tilda oli tunnettu tavastaa pysähtyä jos joku oli tipahtamssa kyydistä. Sitä myös käytettiin terapiaratsuna ja Tilda vieraili myös hoitokodilla ilahduttamssa vanhuksia. Tilda toimi myös paljon tapahtumaratsuna. Nuorempana sillä kisattiin kouluratsastusta ja valjakkoa hyvällä menestyksellä. Enemmän ikää kerättyään se ei enää oikein viihtynyt kilpakehän sisäpuolella, vaan mielummin oli siellä, missä sai paljon rapsutuksia ja herkkuja. Ee. Sangrida oli voikonhallakko 142cm korkea mamman mussukka, jonka lempiharrastuksiin kuuluu syöminen. Riitu oli menestykäs kouluratsu, jolla kisattiin ihan loppuun asti. Sen omistaja ratsasti sillä paljon ja treenasi sen jopa ylikuntoon. Lopulta tamma päätyi myyntiin ja suomalaisella perheelle, jonka huomassa se sai levätä laitumella ja toimia nuorten tyttöjen ja pojan monitoimiponina. Se sai nauttia elmästään ilman hirveitä kisamääriä tai jatkuvaa treenaamista. Se rakasti uimista ja kahlaamista. Suomalaisperheellä olessa se pyöräytti muutaman suloisen varsan. Tamma lopetettiin 15-vuotiaana suolisolmun takia. Eei. Brondolf oli ruunivoikonhallakko 148cm korkea ilkikurinen ponipoika. Olaf kisasi menestyksekkäästi kolmessa lajissa ja jätti jälkeensä viisi varsaa. Olafia epäiltiin taskuvarkaaksi, kun sen lähettyvillä hävisivät aina hanskat, pipot tai herkut. Se oli orin lempipuuhia. Kouluratsastus oli orin vahvuuksia, mutta se pärjäsi hienosti myös esteillä ja kärryjen edessä. Maastoillessa se innostui aina turhan paljon ja ratsastaja sai osakseen rodeoesityksen. Eee. Torbetta oli voikohallakko 140cm korkea tamma joka oli kaunis kuin karkki, mutta luonteeltaa itse piru. Ei olisi ollut päivääkään kun se ei olisi yrittänyt näykkäistä tai taiteilla kavion jälkeä jonkun takapuoleen. Betta myytiin ratsastukoululta eteenpäin äiti-tytär ratsuksi. Siitä kuoriutuu ruusukehai, jonka täytyi vain antaa olla aika ajoin omassa rauhassa ja hoitaessa varoa hampaita. Betalla teetettiin muutama varsa kivan orin kanssa, jotta varsoille saataisiin vähän tasaisempi luonne. Tamma nukkui pois 18-vuotiaana omassa karsinassaan. Kirjoittanut VRL-13358
Sijoitukset
15.02.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, Helppo A, 5/46
14.02.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, Helppo A, 1/46
11.02.2020, Valokylän Talli, Helppo A, 2/45
10.02.2020, Valokylän Talli, Helppo A, 6/45
07.02.2020, Valokylän Talli, Helppo A, 4/45
05.02.2020, Valokylän Talli, Helppo A, 1/45
05.02.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, Helppo A, 6/46
04.02.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, Helppo A, 4/46
03.02.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, Helppo A, 3/46
01.02.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, Helppo A, 5/46
31.01.2020, Harmaatuulen Oriasema, Helppo A, 11/135, KRJ-CUP
10.06.2019, Hiivurin Suomenhevoset, Helppo B, 6/50
04.06.2019, Hiivurin Suomenhevoset Helppo B, 1/50
01.06.2019, Hiivurin Suomenhevoset, Helppo B, 5/10
KRJ
I'm a paragraph. Click here to add your own text and edit me. It's easy.
KERJ
25.02.2020, Ratsastuskeskus Eeva, CIC2, 1/21
18.02.2020, Kadon Kartano, CIC2, 4/20
16.02.2020, Kadon Kartano, CIC2, 4/20
10.09.2019, Mörkövaara, CIC2, 2/16
09.09.2019, Mörkövaara, CIC2, 4/16
08.09.2019, Mörkövaara, CIC2, 2/16
05.09.2019, Mörkövaara, CIC2, 2/16
18.08.2019, Kilpailukeskus Lupin, CIC2, 2/21
17.08.2019, Kilpailukeskus Lupin, CIC2, 1/21
12.08.2019, Kilpailukeskus Lupin, CIC2, 1/21
ERJ
28.09.2019, Kilpailukeskus Lupin, 120cm, 1/45
27.09.2019, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 4/56
26.09.2019, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 3/56
19.09.2019, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 7/56
17.09.2019, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 5/56
12.09.2019, Kilpailukeskus Lupin, 120cm, 3/45
12.09.2019, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 5/56
11.09.2019, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 1/56
Kuvagalleria
Klikkaa kuvaa nähdäksesi se kokonaan.© Vapaasti by AK
Päiväkirja & valmennukset
29.05.2019 Pk-merkintä, kirjoittanut Eeva VRL-14793
Sadepäivä! Juoksin sateenvarjon kanssa tallipihan halki. Pihan hiekka oli muuttunut kosteaksi ja sade ropisi räystäitä pitkin maneesin peltikatolta alas. Jaoin ruuat poikkeuksellisesti talliin ja lähdin hakemaan hevosia sisälle. Onha se melkoinen urakka kiikuttaa viisitoista hevosta yksitellen talliin, mutta ainakin sain siinä samalla päivän liikunnan. Hevoset kyyhöttivät yhdessä kasassa kylki kylkeä vasten ja odottivat jo sisälle pääsyä. Kun avasin takatarhan portin, lähti tämä kasa kulkemaan minua kohti. Ei ollut helppo homma päättää, mikä hevonen lähtee sisälle ensimmäisenä. Aloitin kuitenkin Locosta, joka olisi muuten varmasti tullut aidasta läpi. Kun kaikki hevoset olivat vihdoin tallissa, aloin siivoamaan itse tallia. Järjestelin kaikki hujan hajan roikkuvat kipposet ja kupposet paikoilleen ja lakaisin koko tallirakennuksen. Siitä tulikin mieleeni, että minun pitäisi alkaa puunaamaan myös Jasmiinaa puhtaaksi. Se ei ollutkaan ihan niin helppo homma kuin Mirjellan kanssa. Jasmiina katsoi pyyhettä hölmistyneenä ja päätti sitten omin avuin ravistella vedet pois, tietenkin suoraa päälleni. Minulla oli taas edessä kenttäratsastuskilpailut Jasmiinalla ja Isabelilla. Tänään vuorossa olisi koulutreeni Jasmiinalla.
Jasmiina käyttäytyi jo hyvin yksin maneesissa. Olisi ollut kiva päästä maastoon lämmittelemään, mutta se ei tällä säällä olisi ollut kovinkaan mieluisaa puuhaa. Alussa Jasmiina jännitti hieman, mutta möröt unohtuivat äkkiä. Olihan tämä jo aika tuttu tilanne. Aloitin pitkillä alkulämmittelyillä ja varmistin, että Jasmiina on rento ja kaikki avut ovat läpi. Jankkasin pysähdyksiä ja siirtymiä niin kauan, että Jasmiina oli täysin kuulolla istunnalleni. Siinä menikin lopulta odotettua kauemmin aikaa, joten kovinkaan ihmeelliseen en enää ryhtynyt. Kävin läpi vähän avotaivutuksia ja aloin loppuverryttelemään. Annoin Jasmiinan venyttää kaulaansa ihan kunnolla. Olihan se aikamoisessa paketissa koko ajan mennyt. Jasmiina hörähteli tyytyväisenä. Se oli tainnut unohtaa täysin, missä me olemme. Yksi päivän tavotteista oli siis ainakin saavutettu: koulutreeni, jossa minä ja hevonen kumpikin keskitymme kunnolla. Treenistä jäi hyvä mieli. Hoidettuani Jasmiinan pois suuntasin pieneen toimistoon Huvilassa ja aloin tehdä päivän tuntilistoja. Taidanpa teettää tänään tunneilla tuota samaa tehtävää, jota tein itsekin.