ii. Dawnbreaker Zeus oli kaikkiosaava kilparatsun alku. Se syntyi Amerikassa siihen aikaan kovatasoisella kisatallilla, jossa jalostettiin puoliverisiä. Zeus oli mustanvoikko amerikanpuoliverinen, jolta korkeutta löytyi 168cm. Zeuksella oli erityisesti hienot liikkeet ja hyppytyyli, joten siitä pyrittiin saamaan esteratsu korkealle tasolle. Kisauran päästyä hyvään vauhtiin Zeus joutui onnettomuuteen maastossa, jossa se loukkasi vasemman etusensa pahasti. Kilpatallilla ei ollut aikaa Zeuksen kuntoutusprosessiin, eikä tallin omistaja uskonut Zeuksen pystyvän enää elämään mielekästä elämää. Omistaja kuitenkin sattumalta löysi ostajan, joka oli valmis yrittämään kuntouttamaan Zeuksen. Siitä lähti pitkä ja vaativa karsinalepo ja hiljalleen päivä kerrallaan Zeuksen jalka alkoi parantua. Kisahevosta siitä ei enää tullut, mutta oikein pätevä ja osaava ratsu rentoon ja satunaiseen ratsastukseen. Vaikka Zeus ei pystynytkään näyttämään koko potentiaaliaan kisaradoilla, tehtiin sillä useampi varsa hyvin geenejen takia. Zeuksen varsoista on tullut kisaratsuja.
ie. Dawnbreaker Mayday oli saman tallin kasvatti kuin Zeuskin, mutta eri kantakirjoista. Dawnbreaker Mayday, tutummin Molly, oli hyväluonteinen tamma, jolla kisattiin pääosin esteillä, mutta myös kenttäratsastusta. Molly astutettiin Zeuksella jo ennen sen onnettomuutta. Molly rautias amerikanpuoliverinen ja jäi pienikokoisemmaksi kuin oltiin suunniteltu. Tamman säkäkorkeus oli 158cm. Silti Mollylla riitti ponnistusvoima korkeammillekin radoille. Tamman lempipuuhaa oli hyppääminen ja se oli esteillä todella luotettava. Se kävi kuumana, mutta oli huomattavasti maltillisempi kuin monet muut kisaratsut. Molly oli myös todella järkevä, eikä pelännyt juurikaan erikoisesteitä. Tamman luottamus itseensä ei kaikonnut maastoesteilläkään, mutta kenttäkisoissa Molly ei pärjännyt yhtä hyvin kuin rataesteillä. Kilpauransa jälkeen Mollylla tehtiin pari varsaa, ja sitten se myytiin lahjakkaalle esteratsastajan alulle omaksi hevoseksi. Tämäkin vielä kisasi Mollylla, muttei yhtä korkeita luokkia eikä isoissa kisoissa. Omistaja teetti Mollylla vielä yhden varsan itselleen, josta tuli myöhemmin hänen kisaratsunsa. Molly vietti elämänsä viimeiset vuodet eläkekodissa mutustellen heinää laitumella, kunnes vanhan iän mukana tulleiden oireiden takia se jouduttiin lopettamaan.
ei. Chandelier, eli Ed, oli komea rautiaankimo ranskanpuoliverinen, joka hurmasi monet kenttäratsastajat kauniilla ulkonäöllään. Se syntyi Ranskassa pienehköllä kisatallilla. Korkeutta Edillä oli 168cm. Ed menestyi kenttäratsastuksessa hyvin, mutta orin nuoruus oli vaativa. Ed oli todella kuumapäinen ja vaativa ratsastaa, eikä sillä sopinut kemiat yhteen monenkaan ratsastajan kanssa. Se vaihteli omistajaa tiheään tahtiin, joutui muuttamaan monesti valtiosta toiseen, ennen kuin oikea omistaja löytyi. Ed on elämänsä aikana asunut Ranskassa, Hollannissa, Irlannissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa, josta sen loppuelämän koti löytyikin. Edillä oli tapana stressata muutoksista. Siksi sen lopullinen omistaja, Janet, ei kisannut sillä kauhean paljoa. Ed näytti radalla hienolta. Monet ihastelivat sitä ja haaveilivat pääsevänsä orin selkään, mutta todellisuus oli kuitenkin eri. Edin takia oltiin koettu monia vihan vallassa valutettuja kyyneliä. Ori ei päästänyt ketään helpolla. Janetilla ja Edillä kuitenkin sujui hyvin. Janet ei vaatinut siltä liikaa, ja orin haastavuuden syinä saattoi olla myös liiat paineet ja stressi. Janet teetti Edillä vain yhden varsan, jonka piti Edin poismenon jälkeen.
ee. Whisky-A-Go-Go, eli Vicky, oli mysteerinen varsa. Se syntyi hyvin pienikokoisena amerikkalaiselle kilpatallille, mutta siitä lopulta kasvoi 163cm korkea amerikanpuoliverinen. Vicky oli kauniin värinen, ruunikonkimo sabino. Se oli luonteeltaan hyvin leikkisä ja kisaradoillakin pisti välillä ranttaliksi. Täysin mönkään menneenkin suorituksen jälkeen ratsastajan oli pakko hymyillä, kun tamma oli niin valloittava ja viaton olemukseltaan. Vaikka Vicky olikin hurjan lahjakas, se muistutti enemmän ratsastuskoulun tuntihevosta, joka tietää kaikki mahdolliset temput ihmisen päänmenoksi. Se oli innokas, reipas ja kevyt ratsastaa, mutta osasi nakata taitavimmatkin selästä, jos huvitti. Vicky oli kuitenkin suurimman osan ajasta järkeävä, jos sillä oli tarpeeksi tekemistä. Vickyllä kisattiin koulu-, este ja kenttäratsastuksessa, mutta parhaimmillaan se oli jälkimmäisessä. Vickyn kisaura oli melko lyhyt, koska se siirrettiin siitostammaksi. Vicky varsoikin elämänsä aikana yhteensä viisi kertaa. Kisauransa jälkeen se vaihtoi omistajaansa useamman kerran ja päätyi lopulta Italiaan, jossa nuori ratsastaja alkoi kisata sillä uudestaan. Vickyllä riitti virtaa vielä vanhanakin ja sillä olisi ollut varmasti annettavaa vielä useamman vuoden ajan, mutta vanhempina vuosinaan se sairastui kaviokuumeeseen. Tauti saatiin kuriin ja Vickyllä pystyi vielä ratsastamaan, mutta lopulta omistajat katsoivat parhaaksi vaihtoehdoksi Vickyn lopettamisen.
